keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Gretchen am Spinnrade - Margareta rukin äärellä

Saksalaisen Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) oli monilahjakkuus tai pikemminkin yleisnero. Häntä pidetään yhtenä saksankielisen kirjallisuuden merkittävämmistä hahmoista. Goethen kirjoittama runomuotoinen murhenäytelmä Faust kuuluu kiistattomasti maailmankirjallisuuden klassikoihin.


Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832)

Näytelmän päähenkilö Heinrich Faust on oppinut lääkäri, joka myy sielunsa ihmishahmossa ilmestyvälle paholaiselle Mefistofeleelle. Vastineeksi hän saa yliluonnollisia kykyjä ja tietoja elämänsä ajaksi. Näytelmään liittyy keskeisesti viaton ja kaunis Margareta (alkukielessä Gretchen), johon Faust aidosti rakastuu ja saa syvästi katumaan kauppaansa Mefistofeleen kanssa.




Faustia esitetään edelleen teatterinäyttämöillä, mutta sen innoittamana on laadittu myös lukuisia sävelteoksia: orkesterimusiikkia, kantaatteja, oopperoita, kuoromusiikkia ja yksinlauluja.

Yksi Franz Schubertin (1797-1828) tunnetuimmista yksinlauluista Gretchen am Spinnrade, Op. 2 on sävelletty lyhyeen otteeseen kyseisestä runonäytelmästä. Siinä rakastunut Margareta istuu rukkinsa ääressä uneksuen rakastamastaan miehestä.

Johann Wolfgang von Goethen runo suomennettuna

Läpi koko laulun, välillä hieman muuntuen, piano-osuudessa rullaa nopea 1/16-kuvio. Schubert on mitä ilmeisemmin halunnut kuvata sillä rukin pyörän liikettä. Sen pyörinään välittyvät elävästi myös Margaretan mielenliikkeet laulun edetessä.

Laulu alkaa rukin pyörinää kuvaavalla pianoaiheella, jonka lomaan lauluosuus nopeasti liittyy.

Laulu alkaa sanoin "Meine Ruh' ist hin, mein Herz ist schwer" ('Rauhani on mennyttä, sydämeni on raskas'). Nämä sanat toistuvat useaan kertaan laulun aikana. Schubert on säveltänyt kohdan joka kerralla samalla tavoin toistuvaksi piano-osuutta myöten.

Laulu on sävelletty d-molliin, joka kuvaa Margaretan tuskaista mielentilaa. Laulu etenee puoliväliin saakka sävellajin perustehojen mukaisesti, kunnes Margareta alkaa muistella rakastettuaan, jolloin sävy muuttuu äkillisesti lempeäksi F-duuriksi.

Margareta muistaa rakastettuaan.

Margaretan sanat "Sein hoher Gang, sein' ed'le Gestalt" (kohdassa 1:45) ('Hänen ylväs käyntinsä, hänen jalo hahmonsa') saa rukin pyörimään paljon lempeämmin, kunnes laulu saavuttaa dramaattisimman kohtansa "und ach, sein Kuss!" (kohdassa 2:14)('ja ah, hänen suudelmansa!').

Rukin pyörinä pysähtyy äkillisesti.

Rukin pyörinä seisahtuu siinä äkillisesti jatkuakseen taas hetken epävarmasti nykien, kunnes pyörinä palaa taas entisiin uomiinsa.

Laulun epätoivoinen kiihkeys huipentuu lopussa, jossa Margareta laulaa "an seinen Küssen vergehen sollt''" (kohdassa 3:38) ('hänen suudelmiinsa minun täytyisi menehtyä!')

Laulun musiikillinen huippukohta lopussa.

Kuin palaten karusti synkeään todellisuuteen, laulu loppuu samalla tavoin kuin alkaakin "Meine Ruh' ist hin, mein Herz ist schwer!" (kohdassa 3:50)

Margareta ja rukki



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti